1975-1980

1975-1980

Aikana jolloin tietokone kotona taikka kannettava puhelin, olivat lähinnä vitsejä elokuvissa/sarjoissa ja televisiotkin saattoivat olla vielä mustavalkoisia. Tällöin minä synnyin tähän maailmaan. On tunnustettava, että aivan elämäni alkuvuosista en mitään tiedä ja niin sanoo psykologiakin. Sen mitä minä olen kuullut on se, että olen saanut alkuni vedessä laiturin alla ja, että äitini ei ole biologisen isäni kanssa ollut kovin vakavasti aikeissakaan olla pitkään, joten melko nuorena aikana johon oma muistini ei kanna äitini erosi ja pian menikin uusiin naimisiin.

Tämä on saattanut olla erittäinkin merkittävä asia, sillä tällä tavoin minusta tuli Kuusela, Alpo ”Api” Kuuselan poika, vaikkakaan ei biologinen mutta häntä minä elämäni ajan tulen pitämään iskänä. No taiteilijan lapsena elämisessä on haasteensa, eikä elämä ollut mitenkään turhan helppoa, mutta taiteellisuus minuun tarttui lapsuudesta vaikken biologinen sukulainen olekkaan. Iskän biologisista lapsista vain nuorin on samalla tavoin saanut taiteen tartunnan muut ovat ilmeisesti siitä saaneet tarpeeksi iskän tekemänä, sillä heidän tiensä ovat ajautuneet muille suunnille.

Olen lapsuudessa asunut biologisen isän ja äitini kanssa Ispoinen-Ilponen suunnassa.

RUNOSMÄKI (Kuvat otettu 2015) 1970-luvun lopussa

DSC_0021DSC_0022DSC_0027

Runosmäessä asuimme korkeassa kerrostalossa palloiluhallin vieressä (näkyy takanani reunnimaisessa kuvassa) ja suoraan talon edessä sijaitsee Runosmäen kirjasto. Kuulemman mukaan olin kovapoika katselemaan karate treenejä palloiluhallin ikkunasta.

Runosmäestä minulla on ensimmäisiä omiakin muistoja.. Eräs muistoni liittyy ilmeisimmin elämäni ensimmäiseen appelsiini mehujäähän. Oletan meidän käyneen R-kioskilla ostamassa kyseinen mehujää ja kotiin päästyä olin sitä jo ehkä puolet nuoleskellut, kunnes sain kotona mielettömän idean, koska en jaksa syödä mehujäätä jätän sen lavuaarin reunalle odottamaan, kunnes jatkan syömistä. No yllätys oli pikkupojalla melkoinen, kun mehujään tilalla olikin vain pelkkä tikku. Taisin huutaa jotain sen tapaista, että ”äiti äiti, joku on syönyt minun mehujään” 😉 .. Todellisuudessahan siis mehujää oli valunut viemäristä alas sulattuan 😛

Tällöin olin jo hyvin itsepäinen tapaus. Yksi mitä sukulaiset muistavat minusta lapsena on, että olen ollut kova kyselemään asioita ja tehnyt sukulaiset ihan kaheleiksi, heidän vahtiessaan minua. Tietoa olen kova hankkimaan edelleen.

Muutto Runosmäestä oli minulle vaikea. Menin leikkikentälle, jossa oli tuolloin kaksiratainen liukumäki, menin päälle ja otin liukumäen kahvoista kiinni ja sanoin, että minä en lähde yhtikäs minnekkään täältä. Mummini sain käyttää varmasti kaikki mahdolliset maanittelu taitonsa.

Muutimme Runosmäestä Stålarminkadun rivilään. Tästä hieman enemmän seuraavassa osiossa.

Tähän aika väliin sijoittuu myös veljieni (joo joo eri isä, mutta so what!) Teron ja Tomaksen syntymät.

Koska muistini ja tietoni varhais lapuudesta ovat kovasti vähäiset siirrytään eteenpäin.

Vastaa