Taru Sormusten Herrasta
The Lord of the rings
Taru sormusten herrasta on asia, jota kutsun ensirakkaudeksi. Olen ollut jotain suunnilleen 10 vanha 1980-luvulla, kun kinokopla esitti ohjelmistossaan Ralph Bakshin piiretyn elokuvan nimeltään “Taru Sormusten Herrasta”. Harva likempänä 2000 tai jälkeen syntynyt tuntee muita, kuin Peter Jacksonin version, mutta tuolloin jo vanha elokuva, joka oli ilmestynyt 1978 teki todella suuren vaikutuksen.
Kun olin nähnyt elokuvan kinokoplan teatterissa (tällöin dominon tiloissa), olin jo vaikuttunut vaikkakin tuon ikäselle elokuva oli myös melko surrealistinen kokemus. Kirjan luki ensin iskä Api Kuusela, sitten velipoika ja viimeksi oli sitten minun vuoroni.
Kirjat lainattiin kirjastosta ja olivat ensimmäisillä kerroilla kolme erillistä kirjaa, samoilla kansilla, kuin tässä sivussa. Ihan ensin luin tietenkin esiosan, joka tulloin vielä kulki nimellä “lohikäärmevuori” Kansi oli Tove Janssonin luoma ja suomennos Risto Pitkäsen. Kirja poikkesi hyvin huomattavasti Kersti Juvan myöhemmästä suomennoksesta ja siinä seikkaili hoppeli Kalpa Kassinen (myöhemmin tunnetaan Hobitti Bilbo Reppulina). Jos kiinnostaa niin täällä voi katsoa kaikki eroavaiset nimet Risto Pitkäsen ja Kersti Juvan suomennoksissa. Kersti Juvan sumennos Hobitti, eli sinne ja takaisin, tuli markkinoille 1985 mutta tosiaan kirjastoon sitten sen verran viiveellä, että ensimmäinen kerta itsellä meni lohikäärmevuoren turvin.
Kun olin lukenut kaikki kolme sormusten herraa ja lohikäärmevuoren, olin entistä vaikuttuneempi. Minusta taisi tulla kerta lukemalta fani ja vuosien varrella se vain vahvistui, kun luin vuosittain uudelleen ja uudelleen kirjat, melko pian kirja muuttui niin, että yksissä kansissa oli kaikki kolme kirjaa (kuva alla vanha 1980-luvun suunnalta, kun olin jo hurahtanut T.S.H. kirjaan)
Vuonna 1989 olin jo auttamattoman hurahtanut kirjoihin ja lukenut ne jo useamman kerran läpikotaisin. Saimme kuulla eräänä hetkenä, että me lähdetään Helsinkiin kesällä. Vanhemmilla kohteena oli ennen kaikkea MTV studioilla, joissa kävivät katsomassa Silicon Graphicsin supertietokonetta, jollaista olivat hankkimassa KiFi tuotanolle. Reissun MTV studioilla jälkeen vuorossa oli jotain spektaakkelimaisempaa.
Lähdimme kohti Helsingin kauppatoria ja siellä vesibussia. Suunasimme kokan kohti Susisaaressa sijaitsevaa Hyvän Omantunnon linnakketta, jossa ryhmäteatterilla on kesäteatteri. Alue oli ensimmäisen kerran katettuna 1988-89 ja sisäänkäynnillä saattoi tavata Aragornin, hobitteja tms.. Esitys oli luonnollisesti “Taru Sormusten Herrasta”.
Tämä esitys sai minut jollain tavoin fanittamaan joitain suomalaisia näyttelijöitä… Frodo Reppuli Taneli Mäkelää erityisesti, vaikka piimälöllössä uitettu (Klonkun roolissa) Kari Väänänen, Timo Torikka, Vesa Vierikko ja moni muu jäikin yhtä lailla mieleen. Puhumattakaan siitä, että musiikki esityksestä on kuulunut elämääni aina tämän jälkeen.
Myöhemmin juhlin syntymäpäivääni 2019 katsomalla teatterissa esityksen tästä ensirakkaudestani (myöhemmin luin, että ainakin yksi tähän osallistunut on ollut mukana myös Suomenlinnassa), mutta se lämpimin lämpö on viimevuosituhannen esityksessä… Ei tuo Turun kaupunginteatterin versiokaan huono ollut.
No myöhemmin myös tuli trilogia elokuvasarja tästä kirjasta.. Vaikka elokuvat ovat ihan hyviä, niin en voi sille mitään, että itseäni jo tuossa vaiheessa yli 20 kertaa kirjan lukeneena häiritsi valtavasti ne tuhannet Peter Jackson muunnokset kirjan tarinaan, yhä edelleen jos elokuvat katson sanon suunnilleen että “ei se noin mene” tai “väärin”. Intohimoisimmin tarinan lukenut ja sen ulkoa osaava siis ei voi olla 100 % tyytyväinen.
Niin ja sama pätee myös Hobitti elokuviin, sitä on jouduttu paisuttamaan ja tuomaan hahmoja, joita ei Hobitissa ole.. No kuitenkin kyllä nekin on muutamia kertoja katsottua tullut. Entä sitten uusi tv-sarja Amazon primellä? Tässä parasta on se, että tähän ei ole niin vahvaa kirjallista pohjaa (lähinnä erinäiset viitteet tms..), jolloin ei samalla tavoin ole “oikeaa” ja “väärää”. Mielestäni tämä on onnistunut monella tavoin, enkä näe itse samoja kritiikin kohteita joista tätä parjattiin. Mielenkiinnolla odotan sitä miten tämä jatkuu.
Olen tottakai myös pelannut keskimaahan liittyviä pelejä alkaen jo 1980-luvun teksti seikkailuista ja war in middle earth peleistä melko uusiin elokuvien innottamiin peleihin. Itse en ole oikein mihinkään ollut täysin tyytyväinen, sillä mieluusti pelaisin peliä, jossa tavalla tai toisella olisi kirjojen henki ja tapahtumia, mutta ikävä kyllä kaikki nyky päivänä etenkin pitää olla pelkkää tappelua ja taistelua.
Niin siis Taru Sormusten Herrasta on varmasti yksi suurimmista fanituksen kohteista, tai voisi oikeastaan sanoa niin, että T.S.H on osa siitä mitä minä olen ja kaipuu keskimaahan on edelleen vuosittaista…. ja tämä siis koskee kirjan maailmaa (innolla odotan myös Kersti Juvan uutta suomennosta, joka ilmestyy syksyllä).
