Syntyisin olen viime vuosituhannelta tarkemmin 1975, synnyin Heidekenin synnytyslaitoksella. Biologiset vanhempani erosivat ja äiti meni uudelleen naimisiin, kun olin vielä tosi pieni.

Lapsena asuin ihan pienenä ensin Ilposten suunnassa, sitten Runosmäessä Piiparinpolulla josta muutettiin Stålarmin kadulle. Lapsuus ja nuoruus käytiin loppuun Pikisaaressa Pikisaari 31 B/Peter Thorwösten tie 44 osoitteessa.

 

Jotenkin elin poliittisessa ristitulessa, koska toisaalla äidilläni oli enemmän oikealle menevät ajatusmaailmat, vaikka melko boheemia elämää elettiinkin ja biologinen isäni kuulemma oli vaarassa manipuloida vasemmisto propagandalla. No minusta ei ole tullut oikeistolaista, eikä vasemmistolaista. Olen enemmän analyyttisen keskiviivan tuntumassa, mutta äänestyksellisesti vihreä, vaikken ihan kaikkia asioita heidänkään politiikassa ole allekirjoittanut.

Luonto on meille ihmisille kuitenkin se ainut oikeasti tärkeä asia (talous tai raha eivät mene lähelekään, ne ovat ihmisen luomuksia, luonto taasen ylläpitää kaikkea elämää, myös meidän ihmisten)

 

Tietokoneet ovat vimpain, joka on kiinnostanut aina 1980-luvulta lähtien, jolloin Commondore 64 oli pop ja meilläkin oli sellainen tosin Spectravideon ja Spectrumin jälkeen. Basic ohjelmointibasic ohjelmointii myös tuolloin kuumajuttu ja sitä opettelinkin.

 

Näistä lähtökohdista kaikki ei ollut ihan helppoa kuitenkaan. Taiteilija perheessä kasvaminen oli omanlaisensa projekti, eikä aina aivan yksinkertainen. Lisäksi olla perheessä ainut lapsi, jolle biologiset vahnemmat eivät olleet iskä ja äiti toi omat haasteensa. 

 

En kokenut sellaista, että olisi tarkoituksellisesti eroteltu muista velipojista mitenkään vaan adoptoituna olin ihan yhtä perheessä… Kuitenkin psykologisesti muiden kohtelu oli erilaista ja olin sillä tavoin hieman “ulkopuolinen” ja lopulta äitini myös purki jotain omia frustraatioita minuun ja äitini aloitti kanssani aina riitelemisen.

 

Koulu oli se pahin asia, sillä tämä kaikkien pakko on yhtä tuskaa ja kärsimystä, mikäli joutuu sellaiseksi silmätikuksi, että jokaiselle päivälle pitää olla varuillaan siitä, että kiusaaminen saa uusia muotoja. En ala tarkemmin eritellä tätä enää tässä, mutta eristäminen kaikista muista oli jo melkoisen tuskaisaa kaikkiin muihin tarinoihin lisättynä.